Erään maalaistalon 10-vuotias poika pyysi joululahjaksi käytettyä järjestelmäkameraa. Jouluaattona eräästä paketista sellainen löytyi. Pojan silmissä tuikki onnellisuus.

Olen alavieskalainen 28-vuotias perheenisä. Perheeseeni kuuluu kolme tyttöä ja Lotta-vaimo. Asumme rintamamiestalossa kylän reunamalla – ja touhua arjessa riittää. Remontointia. Leikkiä. Pihatöitä. Korjaamista. Kunnostamista. Kohtaamisia. Töitä.

Valokuvauksen saloihin olen täysin itseoppinut. Kamera kulki monesti mukana eri reissuissa ja hetkissä. Yleensä minä olin se, joka kuvasi juhlissa tai otti konfirmaatiokuvat. Otin kuvia ihmisistä, luonnosta ja eläimistä. Taidot kehittyivät. Minua kysyttiin kuvaamaan läheisten häitä tai hautajaisia. Ja siihen mielelläni suostuin.

Nyt olen yrittäjä. Minä valokuvaan. Erityisesti sydäntä lähellä ovat ihmisten kuvaaminen. Olipa kyseessä vauva, perhe, juhla tai muu tilaisuus. Ilmeiden ja tunteiden tallentaminen kuvaksi motivoivat minua eteenpäin. Haluan kehittyä kuvaajana –  ja ottaa haasteita vastaan.

Minulla on pieni studio kotona Alavieskassa, jossa voin ottaa mm. vauvakuvia, perhekuvia tai muita yksittäiskuvia. Mielelläni myös kuvaan asiakkaan toiveiden miljöössä, jossa jokainen kuvattava saadaan luonnolliseen ja helposti lähestyttävään ympäristöön.